Lea oli odottanut meitä kovasti, mutta ei kädet ristissä. Pöytä notkui tarjoilusta. Sosekeitto, sämpylät ja muut lisukkeet tekivät kauppansa. Tiramisu ja ennen kokeilemattomalla kaurakeksireseptillä tehdyt herkut kyyditsivät iltakahvia.
Eero puolestaan vastasi laulajien säestämisestä. Siinä olikin kova homma. Saimme jopa perustettua MetroMartat. Säestäjä oli vasta kappaleen puolessa välissä, kun tytöt jo lauloivat loppusanoja. Kovaa ja korkealta… Laulamisen ilo löytyi ja sanatkin kotiseutulaulusta marttalauluun asti. Varmasti olisimme viihtyneet toisenkin illan Porttilan pihapiirissä aarteita katsellen. Mutta kotimatka kutsui.
Kaikille lämmin kiitos ja hyvän kesän toivotukset. Erityiskiitos Lealle ja Eerolle, marttanuken isovanhemmille… (tämä tarina saakoon oman kirjoituksensa kuvan kera myöhemmin).
