Syksyn Martta-illat polkaistiin käyntiin Haaviston
retkellä. Maailmassa on monta ihmeellistä asiaa. Ihmeellisiä olivat Railin
kukkaset ja ihastuttavia.
Ihmetystä ja ihastusta saivat pensasmustikat, joista
täytyi haukata kahdesti, että mahtui suuhun.
Vaikka moni martta on itsekin
varsinainen viherpeukalo, oli Raililla monta niksiä ja kikkaa, joita ei
kaikilla varmasti ole tiedossa.
Alppiruusujen jakaminen pistokkaista herätti kiinnostusta. Onko ihan
totta, että oksa juurtuu lasipurkin suojassa. Tähän Railin vastakysymys: ”En
kai minä muuten niitä siellä pitäisi” herätti hersyvät naurut.
Moneen
kysymykseen Raili sai vastata ja aina vastaus tuli mukavalla huumorilla
höystettynä. Mutta silti lähtiessä jäi mieleen epäilys, Raililla on pakko olla
jokin erityinen kasvivoima. Vaikka noudattaisi kaikkia vinkkejä ja tekisi
uutterasti töitä, tuskin saisi vuosikymmenissäkään tuollaista puutarhaa
kasvamaan.
Suo omassa puutarhassa ei olisi hassumpi. Lakat ja
karpalot portailta poimien.
Lämpimin mielin ja täytekakun kermoja suupielistä
pyyhkien kiitämme isäntäväkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti